Kotona

... Keskellä viikkoa. Täähän on jo ihan luksusta, löytyy saunat ja muut vempeleet joista meillä Jyväskylässä ei ole tietoakaan. Pian löytyisi se uusi kämppä meillekkin, pääsisi nauttimaan meidän omista löylyistä, eikä aina tarvitsisi odottaa tuskaista viikkoa että pääsee kotiin löylyihin.  Tälläselle saunarakastajalle se on välillä tiukkaa, ja varsinkin kun ulkona on nyt tullut tuollainen ilma. Eilen satoi lunta ja rätää?! Mun kädet oli ihan jäässä kämpälle päästessäni, ja oli pakko mennä lämpimään suihkuun, silloin sauna tekisi niin terää. Oon sellanen tunnelmoitsija. Sauna, kynttilät ja hömppäleffat uppoo muhun niin paljon paremmin, kuin huuruinen ilta jossakin tälläisellä säällä.

Tänään kotiin päästessäni ajattelin hemmotella äitiä vähäsen ja tehdä sille ruokaa, sen sijaan että hän tekisi aina minulle. Nyt on syksy ja syyssadon antimista saakin aivan loistavaa kasvissosekeittoa, ja äiti tykkää siitä hurjana. Nyt oli mahdollisuus niin pistin kattilat tulille ja nam. Tautisen hyvää. Ei liian raskasta, mutta nälkä lähtee kumminkin.

Tässä teille pieni resepti jonka mukaan tänään ite tein, kasvissosekeittohan on muunneltavissa tosin vaikka ja miten, mutta...

4 kpl porkkanoita
3 kpl perunoita
puolikas sipuli
suolaa
aromisuolaa
mustapippuria
2 dl kuohukermaa

Tästä satsista tulee noin kahdelle tai kolmelle ruokailijalle. Tein keiton niin, että kuorin porkkanat, perunat ja sipulin. Kuutioin ne, laitoin kiehuvaan veteen ja sinne sekaan _ripaus_ mustapippuria ja suolaa. Annoin kiehua, ja kun olivat kiehuneet, niin sauvasekoittimella muussasin ne velliksi lisäten kermaa aina. Lopuksi oman maun mukaan lisäsin vielä suolaa ja aromisuolaa ja valmista! Tarjoilin sen sitten tuoreen patongin kera.Tänään olisi vielä myöhemmin tarkoitus tehdä omenarahkaa. Muille on kiva kokata, ja kivaa vaihtelua kokata isommallekkin porukalle, kuin vain aina minulle ja Aksulle.

Kävimme tänään tullessamme poikkeamassa Aksun isovanhemmilla, sinne oli syntynyt neljä pentua ja ai maailma ne osaa olla suloisia. Vaikka ne vielä silmät kiinni siellä haahuili pentukorissa, niin silti ne oli niin pieniä että sydän suli. En tiedä mitä tapahtuu kun ne kasvavat, koska Aksu on kovasti yrittänyt houkutella että ottaisimme niistä yhden meille. Minulla kuitenkin on omakin koira vielä omasta takaa, joka asustelee porukoideni luona tällähetkellä, koska ei sopeutuisi oloihin pienessä kerrostaloasunnossa. Nämä pennut olivat vahinko pennut, ja odotimme innolla minkä näköisiä pentuja sieltä syntyykään, mutta ne olivat aivan samannäköisiä, kuin emonsakkin, eli Volpino italianon näköisiä, ei mitään poikkeavaa. Kaikki täysin valkoisia, kummallista! Nappaan kuvia teille heti tänne, kunhan pennut ovat hieman edes kasvaneet enemmän.

Tämän näköisiä sydämmensulattajia sieltä on tulossa, O'ouuu!