Hengissä

Hengissä ollaan, vaikka pientä hiljaiseloa blogin puolella onkin ollut havaittavissa. Monesti oon alkanut tuusailemaan tätä postausta alkuun, mutta sitten olen saanut sen melkein valmiiksi ja päättänyt, että ei, kirjoitan sen myöhemmin loppuun, no tässä ollaan. Mitään merkittävää ei ole tapahunut, jotain pieniä normaaleja arkipäiväisiä juttuja vain.

 Perjantaina mulla loppui työharjottelu, ja että mä olen surullinen. Olisin voinut jäädä sinne, vaikka jopa maksaa että olisin voinut jäädä! No heh, en ehkä mutta melkeimpä. Sinne oli aina ihana mennä, ja hyvä fiilis kesti aina työpäivän alusta työpäivän loppuun saakka, eikä mua ikinä ärsyttänyt siellä. Vaikka asiakaskuntakin oli laaja ja vaihteleva, tuli paljon nähtyä erinlaisia persoonia, mutta mitäpä niistä! Erinlaiset ihmiset ja tilanteet opettaa, ja mä niin tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä! Miksi mä valitsin sitten kokkipuolen, oi miksi. No mutta pointtihan on siinä, että voin tehdä tarjoilijan hommia myöhemmin, jos niin haluan, koska olen siihen nyt edellisenä vuonna saanut koulutusta, koska virallinen suuntautuminen kokkipuolelle valittiin vasta viime helmikuussa. Mutta jos myöhemmin päättäisin haluta tehdäkkin kokin hommia, en voisikaan niitä ilman pätevää koulutusta oikein tehdä. Joten kokkipuolen valitsemisessa tuli tavallaan kaksi kärpästä samalla iskulla. Elosella ne tykkäs musta niin kovin, että menen suorittamaan sinne joulunjälkeisen lounasruokien valmistumiseen liittyvän harjoittelujakson, sekä mahdolliset kesätyöt odottavat ensi kesänä, kukapa tietää!

Eilen meille tuli Aksun kanssa täyteen 1v ja 2kk. Se toisaalta tuntuu niin lyhyelle ajalle, mutta toisaalta taas ikuisuudelta, mutta en valita. Olen onnellisempi, kuin koskaan ja toivotaan onnen jatkuvan<3 Kävinpä siis meidän kuukausipäivän kunniaksi palkitsemassa (kiduttamassa) itseäni, Jyväskylän harjun portailla, porrastreenillä. Huh, kyllä meinasi kuolema korjata minut pois sen jälkeen, jalat oli kuin kanget.

 

 

 

Ollaan käyty myös katsomassa viimepäivien aikana meille uutta asuntoakin, mutta eipä ole löytynyt. Kolme näyttöä ollaan keretty jo koluta, sekä monen monet nettisivut lävitse, no kyllä se vielä tärppää kunhan jaksaa odottaa, niin odotus palkitaan!

 

 

 

 

 

 Näin surkealaatuiset kuvat pitäisi lailla kieltää bloggailussa, mutta halusin esitellä teille asuja vime päiviltä, surkeasta laadusta huolimatta. Mun käsi väpättää, kun masto tuulessa, välillä kun yritän ottaa näitä kuvia, eikä tuo puhelimenlaatu ainakaan paranna asiaa. Puhelin on vaan niin näppärästi aina mukana.

 

 Aksu on töissä ja mä yksikseni täällä nyt mietin mitähän nurkkaa puunaisin vielä, koska imuroitu on, tavarat järjestelty, pöydät pyyhditty, kyllästyttää tää odotteleminen, että pakko keksiä jotakin tekemistä ajankuluksi.