1. Rakastan lapsia yli kaiken! Pienet lapset varsinkin, en tiedä mitä tekisin välillä tai miten päin olisin, kun näen vauvoja, tai sellaisia ihan pieniä lapsia kuitenkin jossain. Työharjottelussa olen yhtä hymyä, ja tekisi mieli puhua niille pehmoja. Kadulla tai missä ikinä, tykkään hymyillä niille tosi paljon, ja ne on niin viattomia ja tietämättömiä maailman vaaroista ja ongelmista. Ne iloitsee pienistä asioista, ja niiden suurin itkun aihe on suurinpiirtein nälkä. Toiseen äärilaitaan taas mennään lapset siinä iässä, että heillä on tarve esittää. En pidä sellaisista lapsista jotka yrittävät olla liian pikkuvanhoja, kovistelevat aina muita, tai luulevat olevansa muiden yläpuolella ja parempia, kuin toiset. Se ei ole enää suloista, ja mun päässä alkaa kiehumaan, kun sellaisia lapsia nään.En ymmärrä myöskään, että varsinkin kaupungeissa jopa 10- vuotitaita lapsia voi hyvinkin nähdä tupakka suussa tai nuuska ylähuulessa. Miksette te vain voisi olla lapsia ja aikuistua ajallaan? Pienet lapset ovat siitä hyviä, etteivät he osaa kiroilla, sanoa toiselle pahasti, saatika valittaa mistään turhasta. Ne on vaan yhtä hymyä yleisesti ottaen ja heillä on kaikki mahdollisuudet edessään!
2. Pidän yksinolemisesta tietyn ajan kerrallaan, mutta öitäni en tykkää yksin viettää. Mua ahdistaa ja tuntuu etten saa unta, aika kuluu todella hitaasti, eikä ketään ole rapsuttamassa selästä tai silittämästä päässä. On niin turvaton olo. Näkee painajaisia.
3. Mulla on myös jonkunmoinen tai ainakin pienimuotoinen vihanhallintaongelma ja paniikinomaisia kohtauksia. Välillä kun mut saa todella suuttumaan, en vaan osaa laskea kymmeneen ja olla hiljaa. Mä saatan räjähtää, eikä se ole kaunista katseltavaa, kuin pää punaisena päästän suustani mitä kauheimpia asioita, mitä en edes tarkoita välttämättä. Ne vain tulee, osaan olla todella ivallinen törkeä, jos minut saa suuttumaan kunnolla. Toisinaan osaan kyllä vaan mököttää ja olla hiljaa tuntikausia, ja osoittaa mieltäni. Paniikinomaiset kohtaukset syntyvät silloin, kuin olen vaikka myöhässä jostakin. Alan hengittämään todella nopeasti, tuntuu että maailma kaatuu siihen paikkaan, minun ajatukseni ovat vain oikeita, enkä kuuntele ketään muuta siinä tilanteessa. Alan tärisemään, ja kyyneleet nousevat silmiini.
4. Mua ärsyttää semmoiset ihmiset keiden pitää olla joka asiasta AINA erimieltä, koskaan ei voi olla samaa mieltä, vaan heillä on aina oma parempi mielipide joka asiaan, vaikkei se olisi aina tottakaan. Mutta he eivät vaan anna periksi. Esimerkkinä jos joku on ylistänyt kuinka hyvää kahvia joikaan. Niin nämä ilmaisevat "Kahvi on turha keksintö. En ymmärrä mitä ihmiset siinä näkevät, eikä se ole edes hyvää. Liiallisesti nautittuna siitä voi olla haittavaikutuksia. Minä en ainakaan juo kahvia" Ymmärsittekö pointin? Jostain todella pienestäkin asiasta mistä joku on iloinen, niin jonkun pitää tulla pilaamaan se omalla, erinäkökulmallaan asiaan.
5. Haluaisin tosiystävän. Mulla on tällähetkellä semmosia mun poikaystävä ja äiti. Ne on ainoat ihmiset kenelle voin soittaa vaikka keskellä yötä jos mulla on jokin hätänä, sanoa ajattelematta, eikä ajatella mitä sanon. Voin suuttua heille tai suututtaa heidät ja tiedän aina saavani anteeksi. Niille kerron mun salaisuudet ja kaikki muutkin uutiset aina ensimmäisenä. Ei mulla mitään näitäkään vastaan ole, koska ei se määrä vaan laatu. Välillä vaan kaipaan semmosta tyttöjen keskeistä aikaakin, joiden kanssa voisi tehdä asioita mitä ei poiikaystävän kanssa voi tehdä tai äidin. Tai kertoa asioita, mitä muutkuin tytöt eivät ymmärtäisi. On mulla ollut sellaisia, ne ei vain ole kestänyt. Välimatka, eri elämäntilanteet tai muut syyt ovat saaneet minut eristymään monestakin tälläisestä edellä mainitusta henkilöistä, ja enää heidän kanssaan vaan ei sitten voi olla enää niin läheinen. Ystävyyden ylläpitäminen kuitenkin vaatii aikaa ja tahtoa. Kavereita mulla kyllä riittää, se ei vaan ole sama asia. Ja jokainen joka omistaa tosiystävän, tietää tämän.
6. Mulla on oma koira. Se on suomenlapinkoira uros Luca. 4 vuotta se on ja se on maailman suloisin. Mulla on aivan tajuton ikävä sitä kaikki viikot kun se asustaa mun porukoiden luona, koska Jyväskylässä en voi sitä pitää. Se kärsisi, ja sillä olisi myös ikävä muita sen laumanjäseniä keihin se on jo tottunut, jos veisin sen pieneen kämppäämme, olemaan päivät yksikseen. Täällä sen on hyvä olla, ja ikävän kestän, kun tiedän että sillä ei missään maailmassa voisi olla parempaa paikkaa olla. Laumalla tarkoitin siis muita perheenjäseniä, koska Lucassa on paimensukuisen koiran vikaa, joten se vartioi meidän perhettä tarkkaan, eikä päästä ketään tuntematonta meidän lähelle, ilman että se saa itse ensi " tarkistaa tilanteen" välillä se on rankkaa, kun sisälle ei voi tulla kuka vain, ilman että Lucaan on tottunut, mutta se on Lucan elämäntapa, se kuuluu sen luonteeseen, sille ei voi kukaan mitään. Ja kun koiraa otettiin, tiedettiin että uros halutaan, vaikka narttua suositeltiin ensimmäiseksi koiraksi sen helppouden vuoksi. Me haluttiin ottaa riski, eikä se suuremmin ole kaduttanut. Välillä, varsinkin kun Luca oli pentu oli päiviä, ettei kymmeneen lasku riittänyt, vaan tarvittiin tiukkaa kuria. Mutta koiralla täytyy kuitenkin olla luonnetta, olen sitä mieltä. Ei ne ole tarkoitettu koristeiksi, vaan perheenjäseniksi, ja jokainen on erinlainen.
7. Rakastan olla kotona, eikä mulla ikinä ole oikeastaan edes tylsää kotona, tarkoitan varskinkin kotona täällä perheeni kanssa. Monet valittavat aina usein, että kuinka ei jaksaisi vain olla kotona, ja käyvät siellä tyyliin nukkumassa, syömässä ja kääntymässä. Mä taas rakastan. Vaikka kesä on parasta aikaa, pidän syksystäkin. Ihana käydä saunassa, olla kotona villasukat jalassa, laittaa kynttilöitä talo täyteen palamaan, ja alkaa katsomaan vaikka jotain hömppäleffaa. Kuin mennä rilluttelemaan joka ilta tai ainakin viikonloppu jonnekkin.
8. Oon tosi pihi ihminen joissakin asioissa, siis aivan uskomaton. Mutta sitten joissakin asioissa annan itselleni luvan törsäillä? Mutta mun pitää aina tietää tarkkaan paljonko mulla on tilillä rahaa, tai paljonko käteistä. Mulla on oltava rahaa aina, pahanpäivänkin varalle. En ikinä törsäile mihinkään kaikkea rahaani niin, että sitkuttelisin aina tilillä ilman senttiäkään. Pihiys on joissakin asioissa hyvä, mutta kyllä mua toisinaan välillä ärsyttääkin tää, kun lasken ja mietiskelen aina liikaakin.Pitäis joskus vaan osata miettiä, että kerran sitä vaan eletään, eikä niitä rahoja sitten saa mukaansa tuonne kun aika on mennä pois.
9. Sitten taas mussa on kakspuolta siivouksen suhteen. Toisinaan annan tavaroiden olla levällään ja jättää sikseen, toisinaan taas nipotan joka pikkuasiastakin ja unohduksesta jos tavara ei osu oikealle paikalleen. Kotona vanhempieni luona otan yleensä rennommin, annan äidin siivota ja tavarat saattaa olla missä sattuu. Sitten minun ja Aksun asunnossa saatan saada hepulit jos tiskit on tiskaamatta, kun ne on luvattu tiskata, tai vaatteita löytyy suihkuun mentäessä olohuoneesta suihkuun asti joka kohdasta.
10.Romantiikka. Vihasin ennen kaikkia yltiö siirappista, ja olin varma ettei musta ikinä tulisi sellaista lässyttäjää, enkä kestäisi kenenkään seuraa 24/7. Mutta ei. Väärässä olin, oon täysin pehmennyt nyt tän seurustelun myötä, eikä mun entiset ajatukset ole enää samanlaisia. On ihana kun on joku kenelle keksiä lempinimiä, kenelle kertoa vaikka joka päivä kuinka paljon rakastaa, suukotella, halailla. Oon yhtä hymyä, kun pelkästään kirjotan tätä tekstiäkin. Meillä on monia omituisia yhteisiä tapojakin, on lempinimet, omat insidevitsit, ruksautetaan JOKA ilta toistemme varpaat ennennukkumaan menoa, ja Aksu silittää mut uneen. Se on rakkautta se. Mutta vieläkään en kuitenkaan ole lämmennyt ajatukselle, että mua kosittaisiin jossain hienossa ravintolassa viulujen soittojen äärellä, sormus piilotettuna kakkupalaan, hyi ei. Oon sanonutkin, että romanttisin ja parhain tapa kosia mua olisi joku aivan erinlainen, tai sitten tuiku tavallinen. Esim. Mua ei haittais yhtään jos mua kosittaisiin vaikka saunanlauteilla jos sitä todella tarkoitettaisiin, ja olisi suunniteltu ettei se olisi vain joku pila! Tai metsäretkellä kera nuotion. Tai kun olen tullut suihkusta ja toinen odottaisi siellä polvistuneena maassa, kuin kuivatan hiuksia. Mulle tärkeintä on se, että ihminen tarkoittaa sitä todella, ja on se ihminen ketä rakastan enemmän kuin mitään ja haluan luoda yhteisen tulevaisuuden. Näitä asioita ei voi saavuttaa, kynttiläillallisella, viulunsoitolla tai muulla. Tärkeintä että siinä hetkessä on ne kaksi ihmistä jotka todella ovat tosissan, ei ajalla tai paikalla siis ole väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti