Kesä, sauna & mökkeily

Eilen oli aivan mahtava ilma, jonka kunniaksi päätettiin lähteä käymään mökillä. Käytiin kaupasta ostamassa vähän jotain syötävää, laitettiin sauna tulille, grilli kuumenemaan ja eikun onkimatoja kaivamaan! Taino itse en kaivanut, mutta hyvässä hengessä seurasin sivusta, hah. Alku kesästä käytiin virvelöimässä, mutta en edes muista kuinka kauan onkaan aikaa, kun olen viimeksi onkinut onkimadolla vaan? Pakko näitä on edes kerran kesässä kokeilla, ettei Jyväskylässä liikaa kaupunkilaistu. Oon ehkä parhain saunoja koskaa, mua on tosi vaikee päihittää löylykisoissa, koska mä jaksan sinnitellä siellä ylimmillä lauteilla viimiseen saakka, tai ainakin niin kauan, kun happea vielä riittää. Niimpä minä jäinkin vielä löylyihin, ja Aksu pääsi grillimaisteriksi. Kesä on parasta aikaa, kunpa talvi et tulisi ollenkaan.

Helsinki reissua

Aiemmin mainitsin lähtevämme reissuun, ja sinneppä me suuntasimmekin torstai aamuna. Nimittäin nämä landejuntit lähti suurille kylilöille, eli Helsinkiin! Jyväskylää ei kyllä voi mitenkään kutsua edes kaupungiksi Helsingin rinnalla, tuntuu ettei se edes kunnon kaupunki ole, koska Helsingissä niitä ihmisiä oikeasti riitti, kuin muurahaisia, eikä kaupungin meno ja hälinä pysähtynyt koskaan. Haaveilenkin, että jossain vaiheessa voisin asua Helsingissä, vaikka loppuelämääni en siellä kuitenkaan haluaisi varmastikkkaan viettää, vaan rakentaa myöhemmin omakotitalon jonnekkin maalaiseudun rauhaan, niinkuin tämä kotipaikkakuntanikin Konnevedellä. Torstai aamuna kuitenkin lähdettiin reissuun Helsinkiin päin, ja siellä ensimmäinen pysäkkimme oli Cumulus hotelli Kaisaniemi, jota me etsittiin yli tunti! Navigaattori neuvoi meidät monesti väärin, ja oltiin ihan hukassa. Näin käy, kun ei käy usein pääkaupunkiseudulla! Tunti meni etsiä hotellia, ja kun viimein löydettiin, piti vielä etsiä 20 minuuttia parkkihallia, johon voimme auton jättää. Hieman turhauttavaa, kun ei meinannut millään löytyä, mutta tulipahan nähtyä kaupunkia ainakin samalla, ja erilaisia katuja. Hotellimme sijaitsi aivan keskustassa, joten sen puoleen se oli hyvä. Parkkihalli ja muutenkin kaikki olivat aika suolaisissa hinnoissa, mutta kerrankos sitä lähtee.

 

 

Meillä oli keskiviikkona siis vuosipäivä, jonka takia ajateltiin reissuunkin lähteä. Muru oli ostanut kuplivaa, ja pitihän meidän kilistellä ja maistella sitä juhlamme kunniaksi.

 

 

Illalla hotellille päästyämme ja hetken kaupungilla kierreltyämme, lähdettiin illalla ulos syömään. Ja mikäpä muukaan, kuin tuttu ja turvallinen Amarillo!

Seuraavana aamuna herättiin hyvissä ajoin hotellin aamupalalle, koska se loppui jo 10. Kävimme syömässä ja menimme vielä hetkeksi jatkamaan unia, ennen huoneemme luovutusta. Kun huone oli luovutettu, oli meillä vielä parkkiaikaa jäljellä, joten lähdettiin kiertelemään kaupungille. Hetken kierreltyämme, päätettiin etsiä se kuuluisa "Salkkarikatu" eli Huvilakatu 23 todellisessa elämässä, ja saimme turistioppailta kartan mukaamme, jonka avulla sinne loppujenlopuksi osasimmekin! Hassua, miten se tuntuikaan hauskalta olla siellä. Niin kauan salkkareita seuranneena, pääsi ihan fiiilikseen mukaan, kun kävi paikan päällä oikeasti katsomassa sitä paikkaa.

 

 

 

 

Tämän jälkeen lähdimme Aksun siskon miesystävän luo roudaamaan hänen tatuointitarvikkeitaan, hänen työpaikalleen. Ja jäimmekin sinne sitten toiseksi yöksi.

Lauantaina poikkesimme vielä ihan ydinkeskustassa käymään, ja suuntasimme Helsingin ortodoksiseen kirkkoon.

 

Aivan lähellä oli tämä ihana silta, vitsit. Olisi pitänyt olla oma lukko mukana!

 

 

 

Jonka jälkeen lähdimmekin kotia päin, ja pienet tuliaiset piti käydä ostamassa matkan varrelta! Illalla kävimme vielä kaverimme 20- vuotis juhlissa, mutta viivyimme vain hetken ja lähdimmekin sitten jo pois.

Täysiikäisyyydet

Viikonloppuna lauantaina juhlittiin siis ystäväni syntymäpäiviä, täysiikäisyys sieltä koittikin.
Itse pääsimme lähtemään juhlimaan muiden mukaan vasta vähän myöhemmin, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Päivällä kävin hoitelemassa keskustassa asioita, ja sain sen mainitsemani työharjoittelupaikan. Nyt ei tarvitse onneksi enää siitäkään sitten stressata vaan voi koko loppuloman nauttia, eikä sumplia asioita. Työharjoittelu alkaa 12.8, joten vielä on vähän aikaa relata.  Huomenna meille tulee ensimmäinen virallinen vuosipäivä täyteen, vaikka onhan tässä jo yli vuosi yhtä matkaa menty. Torstaina olisikin aika suunnistaa reissuun juhlimaan vuosipäiväämme.

                       Vähän tärähtänyttä meininkiä, kuvakin on samea, mutta likka täytti 18<3

 

 

                        Kaupungilla kierrellessä lauantaina, tarttui mukaan vielä jotain pientä!

 

 

Täällä taas

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin tulevani Jyväskylässä taas käymään ja täällähän ollaan. Ajattelin tehdä Aksulle jonkun yllätyksen pitkästä aikaa, ja sanoin kertovani jos tulen Jkl. Enpäs kertonutkaan, vaan hyppäsin bussiin ja toivoin, ettei Aksu kerkeä kämpälle työvuoronsa loputtua ennen minua. Kerkesinkin hyvin, huijasin, että kämpällämme on erittäin tärkeä lappu jonka hänen täytyy mennä heti etsimään, koska tarvitsen sitä tulevaa työharjoittelua varten. Kun Aksu sitten saapui, oli reppana ensin kauhusta jäykkänä, kun luuli jonkun murtautuneen tai vastaavaa kämppäämme, kun telkkari pauhasi ja ääniä kuului, mutta minähän se siellä vain olinkin ja oli se ilme näkemisen arvoinen<3

Huomenna minulla olisi tapaaminen keskustassa syksyllä alkavan työharjoitteluni tiimoilta, toivotaan, että nappaa ja saan sen paikan! Ja huomenna illalla suuntaammekin, jo mainistemiini kaverini 18-vuotis syntymäpäiville, jes!

                 Näkymä parvekkeelta ei nyt miellytä silmää, missä aurinko?

 

Mmm. 

 

<3

 

 

 

 

 

Hahahahaha! Piristän päiväänne, koska naurettiin mun ilmeelle vedet silmissä, huh.

 

En ymmärrä, osasta kuvista tuli tosi tummia,mut ei voi mitään.

Mitä pidätte tosta halkio mekosta?

 

 

Tuuriin tuurilla

Otsikosta jo paljastuukin Tuuri ja kuka arvaa mitä se tarkoittaa? No suomen suurinta kyläkauppaa tietenkin. Päätimme maanantaina lähteä käymään siellä, koska siellä on tapana ollut ainakin kerran kesässä käydä, ja siellä on myös heinäkuun ajan lapsille ilmainen miljoona tivoli, joten pikkusisarukseni pääsivät mukaan. Reissuun lähdimme äitini, pikkusisaruksien sekä heidän kavereidensa kanssa, ja tietysti Aksun. Äitini oli saanut vasta hiljattain kätensä pois kipsistä, joten laitettiin Aksu kuskin paikalle, koska matka oli sen verran pidempi, ettei äidin käsi rasitu. Sen takia otsikkokin, tuuriin tuurilla, koska Aksu ei ollut koskaan ajanut sinne itse, joten reitti oli vähän hakusessa. Onneksi minä apukuskina tiesin, niin monta kertaa siellä käyneenä, ettei jouduttu hukkaan.

                

Aamulla oli mahti ilma, kun lähdimme liikkeelle.

 

Toinen nauttii niin antaumuksella jäätelöään<3

  

 

 

Sauna on muuten ihan paras keksintö oikeesti! Voisin viettää siellä vaikka kuinka kauan aikaa, ja mulla ajantaju katoaa siellä. Mulla vierähtää siellä tunti jos toinen helposti, eikä tee edes vaikeeta! Miten joku ei voi tykätä saunoa, kysyn vaan? Saunassa saan ajatukset toisaalle, ja toiset laulaa suihkussa, mutta mä laulan aina saunassa, hah. Kuvassa on muuten nyt täysin meikitön naama, ilman itseruskettavaakin. Huomaatteko miten paljon ripsienpidennykset tekeekään? Jo heti saunan jälkeen näyttää paljon paremmalle, koska mulla on aivan vaaleat ripset luonnostaa.

 

Huomenna tai perjantaina voi olla, että suuntaan Jyväskylään, saa nähdä. Lauantaina olisi ainakin tarkoitus juhlistaa kaverini 18-vuotis syntymäpäiviä, joten sinne suuntaamme illalla. Ajattelin jos muistaisin tekisin meikkipostauksen, ennen ja jälkeen kuvat. Sekä asukuvat, jos vaan muistaisin!

 

 

 

 

Jokainen pystyy siihen, kun on luja voima, tahto ja mieli

Parin päivän takaisen postauksen tiimoilta sain "muodonmuutokseni" takia ihania kommetteja! Joten ajattelin jakaa tarinani teille mistä kaikki oikein lähti ja miksi, koska monia tämä on jopa ihmetyttänyt todella.

Olin nuorempana, ala-aste aikoinani ainakin mielestäni aivan normaalikokoinen tyttö, mutta kuten kaikilla, murrosiässä painooni tuli muutos ja se nousi, mutta ajattelin sen olevan normaalia, niinkuin muillakin. En ajatellut asiaa koskaan sen enempää, olin vain oma itseni ja yritin kantaa kroppani silti kunnialla, vaikka joka kerta peiliin katsoessani peilikuva ei olisikaan miellyttänyt täysin, en antanut sen haitata kumminkaan sen enempää, vaan nautin elämästä (varsinkin ruuasta)

Ajat kuluivat, vanhat ja tutut ystävät olivat jo tottuneet ulkomuotooni, eivätkä kiinnittäneet huomiota nousiko se kilon tai pari, tai laskiko. Kuitenkin muutaman vuoden sisällä aloin saada paljon negatiivista kommenttia ulkomuodostani ja ulkonäöstäni ylipäätään. Alussa monet eivät varmaan heittäneet kommenttejaan tosissaan, tai heidän tarkoitus ei ollut tarkoittaa pahaa, mutta mielessäni kehittelin niistä ties mitä. Myöhemmin kuitenkin aloin saamaan suoraa kuittia vartalostani. Olen ollut kokoikäni todella tempperamenttinen ja omapäinen persoona, enkä antanut muiden mielipiteiden vaikuttaa elämääni. Pikkuhiljaa, kuitenkin aloin huomata, etten löydä itseeni enää edellisestä kuvauksestani. En ollut enää se tyttö joka antoi muiden kommettien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Monet kerrat muistan, kuinka hammasta purren nielin kaikkien ilkeät kommentit vartalostani ja kotiin päästyäni itkin itseni uneen tai mittailin ja vertailin itseäni peilin edessä. Kommentit menivät niin suoriksi, että minua alettiin vertailemaan muihin, se tuntui todella pahalta. Kuinka en ole yhtä hoikka, kuin muut. Kuinka reiteni näyttävät todella isolta, kuinka perseeni on kadonnut kokonaan leviämiseni takia, kuinka sitä ja kuinka tätä. En enää jaksanut, halusin näyttää että minusta on siihen, saan pidettyä itseni kurissa ruoan ja painoni kanssa. En halunnut enää kuulla negatiivisia kommentteja vartalostani. Siitä se sitten lähti, hurja laihtuminen. Halusin jakaa tarinani teille, jotta jokainen osaisi miettiä näitä asioita ja pysyisi lujana, ja on sitä mitä on, eikä välittäisi niin paljon siitä mitä muut ajattelevat ja sanovat. Jokaisella on oikeus olla sitä mitä on, jos niin haluaa. Vaikka voin hyvin samaistua heihin, joihin samanlainen pilkka on kohdistunut.

                                                                             2012

 

 

 

 

 

 

 

 

Lähes aina tuli pukeuduttua mustaan, että pulleuteni saisin edes hieman peitettyä.

Ja nyt on pitänyt opetella käyttämään hieman värejäkin, vaikka kuitenkin aina tyylini on ollut paljon mustaa, valkoista ja ei niin räikeitä värejä.

 

Mutta nyt 2013

 

 

 

 

 

 

 

 

Pahoittelut, että jälkeen kuvat ovat kaikki liki samoja mitä täällä on jo näkynytkin, nyt vielä skarppaan ja otan kuvia joka tilanteessa!