Onnenkantamoisia

Mulla on nyt pitkästä aikaa niin hyvä olla. Niin onnellinen olo, että tekisi mieli levittää tätä kaikille. Oon oppinut nauttimaan pienistäkin asioista mun elämässä. Ja olemaan onnellinen niistä asioista mitä mulla on. Tänään kävin taas terveydenhoitajalla ja tsemppi on kova! Sain myös yllättävän puhelun, mikäli se on mahdollista voisin saada töitä nyt kevään mittaan työharjoittelupaikasta jossa olin nyt ja aikaisemmin syksyllä, jos saan aloittaa ennen kuin täytän 18v! I hope so! Se olisi niin loistava juttu etten kestä, nykypäivänä kun opiskelijoiden varsinkin on erittäin vaikea saada töitä ja nyt mulle sitä ihan tarjottiin?! Ja vielä huominen koulupäivä ja sitten alkaakin viikon hiihtoloma jota jo hehkutin. Ja tänään oli niin kirkas ja ihana keli, että tuli fiilis ja toivo, että kyllä se kesä vielä sieltä tulee. Hyvää hiihtolomaa kaikille joilla teillä sellainen on, minä ainakin itse aion nauttia kovinkin! hih! Loppuun ajattelin vielä laittaa muutamia asukuvia, joita saimme tänään otettua. 

Kevättä kohti

Ei mitään uutta eikä mitään ihmeellistä. Huomenna on viimeinen rutistus työharjoittelua, ja sitten sekin on ohitse. Tyytyväisin mielin sai taas sen kunnialla läpi, ja k3 napsahti! Tiistai ja keskiviikko on vapaata, ja vielä muutama hassu koulupäivä ja sitten olen niiiiiiiin lomalla. Pieni kevätahdistus tai odotus jo alkanut, olen nimittäin ajatellut että onhan mulla tässä vielä hyvin aikaa hoitaa kaikkia asioita, mm. autokoulu pitäisi aloittaa tai olisi järkevää ollut varmaan aloittaa jo, sekin yksinkertainen asia tuntuu vain niin pirun vaikealta valita. Jyväskylässä kun ei ole ihan yhtä tai kahta autokoulua vain enemmän, että mikä niistä. Pitkää pinnaa ainakin se opettaja minun kohdallani tulee tarvitsemaan, nimittäin ei mussa ole ripaustakaan rallikuskin verta, että vähän on hakusessa nippelit ja nappelit. Voi maailma.


Eilen mentiin viettämään iltaa Aksun, hänen siskonsa sekä miesystävänsä kanssa, heidän tuttavalleen. Ihana tutustua uusiin ihmisiin, varsinkin vielä ulkomaalaisiin! Tunnelma on aivan erilainen kuin suomalaisten kanssa, kun kohtaa. Uskaltaa olla vapautuneempi, suomalaiset tuppaa olemaan aina ensimmäiseksi ainakin kovin ujoja ja sisäänpäinkääntyneitä, onneksi nyt ei ollut sitä ongelmaa. Harmikseni vain minulta aina loppuu kesken illanviettojen ilta kuin kananlento, kun muut säntäävät baariin ja itse lähden kotia päin. No vielä muutama hassu kuukausi vain, ja itsekin pääsen mukaan, vaikka rehellisesti sanottuna en itseasiassa hirveämmin odota että täytän 18.Autokorttia kylläkin! Hyvät ja huonot puolensa aikuistumisessa. Mutta musta tuntuu ettei musta aikuista vielä pitään aikaan tule haha, ja joutuu vielä monen monta vuotta soittamaan äitille hätäpuheluita miten kukin asia hoidetaan ja miten tästä elämästä selvitään.

Ainoat oikeat

Otsikosta muutamat voisivat päätellä jo mitä kyseinen lause tarkoittaa. Kävimme viime viikolla vihdoin ja viimein katsomassa elokuvissa tuon kauan odottamani elokuvan "ainoat oikeat" koska viimein meillä oli siihen aikaa, kaiken tammikuun hössötyksen jälkeen ja työvuorommekin sattui hyvin, koska molemmat olimme aamussa. No mutta nyt itse asiaan. Monet pitävät suomalaista elokuvatuotantoa ja näyttelijöitä surkeina, joten jättävät suosiolla katsomatta kaikkia kotimaisia elokuvia. Minä itse taas rakastan niitä. Elokuva oli suhteellisen pitkä, kaksi tuntia ja toivoin, ettei se olisi loppunut vielä silloinkaan. Ainoat oikeat elokuvassa on kyse ihanasta rakkaustarinasta, jossa kohtalo on tehnyt hurjia temppuja, joita tapahtuu oikeassakin elämässä. Elokuvassa oli hyvin kuvattu juuri sitä, miten monille varmaan onkin saattanut käydä. Elät ensin kauan yksin ja sinkkuna, ja kun viimein löytyy joku, ei kiinnostuneita sinusta olisikaan enää vain se yksi ja ainoa. Vaan voi joutua suurien päätöksien eteen, jotka vaikuttavat koko sinun loppuelämääsi. Tässä vaiheessa on aina hyvä kuunnella sitä sydäntä, vaikka se satuttaisikin jotakin toista. Mutta toinen asia ja se tärkein jota halusin teille nyt jakaa, on se mikä ehkä vieläkin mieleenpainuvammin jäi mieleeni kyseisestä elokuvasta. Nimittäin ystävyys. Mietin monena iltana kuinka kateellinen olen elokuvan naisille heidän välisestä ystävyydestä, vaikka se olikin pelkkä elokuva, hah! Mutta se sai itselläni ainakin tunteet pintaan ja miettimään syvällisemmin asioita. Elokuvassa oli kolme naista, joiden ystävyyttäkin kuvattiin hyvin tarkasti ja erittäin hyvin. Kaikki kolme naista olivat täysin erilaisia, eri elämäntilanteissa ja eri persoonia. Silti heillä oli ystävyys joka kesti ja säilyi. Niin ihannoitavaa kenellä tällainen tilanne on aivan ihka oikeassa elämässä. Ystävyys on niin eriasia kuin kaveruus. Se on paljon enemmän ja se antaakin myös enemmän. Se on jotain jonka jokaisen tulisi saada kokea elämässään. Ystävä on henkilö kenelle voit soittaa, kun sinulla on vaikeaa, vaikkei olisi asiaa, kun olet erittäin iloinen, kun poika/tyttöystäväsi on pettänyt tai kun olet vahingossa iskenyt varatun miehen tai ajanut jalankulkijan yli. Ystävä on se kenelle voit kertoa KAIKKI. Asioita joita kukaan muu ei ymmärrä, asioita joita et voisi puhua edes sille omalle rakkaallesi. Minulla oli tällainen ystävä. Ja vaikka ystävät ajelehtisivat pois jotenkin elämästäsi, jotkut vaan jäävät mieleen. Nyt joku voisi kysy miten niin minulla oli ja miksei ole enää jos hän kerta oli kuin edellä mainittu ihminen. No vaikka luja ystävyys yleensä ja toivon mukaan säilyykin, toisilla läpi elämän kaikilla ei. Minä muutuin. Ystäväni yrityksistä huolimatta työnsin hänet pois, samoin kuin muita ihmisiä sairastuttuani. Olin elämäntilanteessa jossa en pystynyt päästämään enää edes parata ystävääni lähelle tai pääni sisälle. Olin niin sulkeutunut. Ihmiset jotka ovat joskus olleet samassa tilanteessa voivat ymmärtää tämän. Ja eihän kukaan voi väkisin auttaa tai yrittää olla enää elämässäsi jos et anna mitään vastakaikua. Tämän kyseisen asian takia on tullut itkettyä monet illat ja juuri nytkin parhaillaan..
Koska olen ollut aina sitä mieltä ja edelleen, että jokaiselle voi olla enemmän kuin se yksi ainoa oikea rakkaus ja elämänkumppani, mutta tosiystäviä ei. Tosiystäviä ei voi mennä etsimään baareista, sinkku-sivustoilta tai yrittää hurmata minihameilla. Ystävyys on jotain aivan muuta.


Tämä lause on sinulle, paras ystäväni. Toivon, että tulet lukemaan tämän tekstin ja vaikket tulisikaan toivon, että muut saisivat tästä itsellensä ajateltavaa. Mutta kun luet tämän, tunnistat itsesi tästä. Niin parhaat ystävät tekee, vaikka tekemisissä ei olisi pitkään aikaan ollutkaan. Kiitos kaikesta sinulle, minun naurava kulkuri. <3


Blogeja on monenlaisia, niin kuin kirjottajiakin. Minulle tämä on ollut tavallaan pieni henkireikä, johon olen voinut purkaa omia ajatuksia ja tuntemuksiani toisinaan. Tänään oli taas se hetki. Joten jos odotat, että kaikki blogit ovat täynnä pelkkiä yhteistyöhehkutuksia ja ihania aamupala kuvia, naama täydessä meikissä olet väärällä sivulla. Tämä on minun ja minun näköiseni ja sellaisena aikookin pysyä. Kiitos.