Kotona

... Keskellä viikkoa. Täähän on jo ihan luksusta, löytyy saunat ja muut vempeleet joista meillä Jyväskylässä ei ole tietoakaan. Pian löytyisi se uusi kämppä meillekkin, pääsisi nauttimaan meidän omista löylyistä, eikä aina tarvitsisi odottaa tuskaista viikkoa että pääsee kotiin löylyihin.  Tälläselle saunarakastajalle se on välillä tiukkaa, ja varsinkin kun ulkona on nyt tullut tuollainen ilma. Eilen satoi lunta ja rätää?! Mun kädet oli ihan jäässä kämpälle päästessäni, ja oli pakko mennä lämpimään suihkuun, silloin sauna tekisi niin terää. Oon sellanen tunnelmoitsija. Sauna, kynttilät ja hömppäleffat uppoo muhun niin paljon paremmin, kuin huuruinen ilta jossakin tälläisellä säällä.

Tänään kotiin päästessäni ajattelin hemmotella äitiä vähäsen ja tehdä sille ruokaa, sen sijaan että hän tekisi aina minulle. Nyt on syksy ja syyssadon antimista saakin aivan loistavaa kasvissosekeittoa, ja äiti tykkää siitä hurjana. Nyt oli mahdollisuus niin pistin kattilat tulille ja nam. Tautisen hyvää. Ei liian raskasta, mutta nälkä lähtee kumminkin.

Tässä teille pieni resepti jonka mukaan tänään ite tein, kasvissosekeittohan on muunneltavissa tosin vaikka ja miten, mutta...

4 kpl porkkanoita
3 kpl perunoita
puolikas sipuli
suolaa
aromisuolaa
mustapippuria
2 dl kuohukermaa

Tästä satsista tulee noin kahdelle tai kolmelle ruokailijalle. Tein keiton niin, että kuorin porkkanat, perunat ja sipulin. Kuutioin ne, laitoin kiehuvaan veteen ja sinne sekaan _ripaus_ mustapippuria ja suolaa. Annoin kiehua, ja kun olivat kiehuneet, niin sauvasekoittimella muussasin ne velliksi lisäten kermaa aina. Lopuksi oman maun mukaan lisäsin vielä suolaa ja aromisuolaa ja valmista! Tarjoilin sen sitten tuoreen patongin kera.Tänään olisi vielä myöhemmin tarkoitus tehdä omenarahkaa. Muille on kiva kokata, ja kivaa vaihtelua kokata isommallekkin porukalle, kuin vain aina minulle ja Aksulle.

Kävimme tänään tullessamme poikkeamassa Aksun isovanhemmilla, sinne oli syntynyt neljä pentua ja ai maailma ne osaa olla suloisia. Vaikka ne vielä silmät kiinni siellä haahuili pentukorissa, niin silti ne oli niin pieniä että sydän suli. En tiedä mitä tapahtuu kun ne kasvavat, koska Aksu on kovasti yrittänyt houkutella että ottaisimme niistä yhden meille. Minulla kuitenkin on omakin koira vielä omasta takaa, joka asustelee porukoideni luona tällähetkellä, koska ei sopeutuisi oloihin pienessä kerrostaloasunnossa. Nämä pennut olivat vahinko pennut, ja odotimme innolla minkä näköisiä pentuja sieltä syntyykään, mutta ne olivat aivan samannäköisiä, kuin emonsakkin, eli Volpino italianon näköisiä, ei mitään poikkeavaa. Kaikki täysin valkoisia, kummallista! Nappaan kuvia teille heti tänne, kunhan pennut ovat hieman edes kasvaneet enemmän.

Tämän näköisiä sydämmensulattajia sieltä on tulossa, O'ouuu!

Hengissä

Hengissä ollaan, vaikka pientä hiljaiseloa blogin puolella onkin ollut havaittavissa. Monesti oon alkanut tuusailemaan tätä postausta alkuun, mutta sitten olen saanut sen melkein valmiiksi ja päättänyt, että ei, kirjoitan sen myöhemmin loppuun, no tässä ollaan. Mitään merkittävää ei ole tapahunut, jotain pieniä normaaleja arkipäiväisiä juttuja vain.

 Perjantaina mulla loppui työharjottelu, ja että mä olen surullinen. Olisin voinut jäädä sinne, vaikka jopa maksaa että olisin voinut jäädä! No heh, en ehkä mutta melkeimpä. Sinne oli aina ihana mennä, ja hyvä fiilis kesti aina työpäivän alusta työpäivän loppuun saakka, eikä mua ikinä ärsyttänyt siellä. Vaikka asiakaskuntakin oli laaja ja vaihteleva, tuli paljon nähtyä erinlaisia persoonia, mutta mitäpä niistä! Erinlaiset ihmiset ja tilanteet opettaa, ja mä niin tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä! Miksi mä valitsin sitten kokkipuolen, oi miksi. No mutta pointtihan on siinä, että voin tehdä tarjoilijan hommia myöhemmin, jos niin haluan, koska olen siihen nyt edellisenä vuonna saanut koulutusta, koska virallinen suuntautuminen kokkipuolelle valittiin vasta viime helmikuussa. Mutta jos myöhemmin päättäisin haluta tehdäkkin kokin hommia, en voisikaan niitä ilman pätevää koulutusta oikein tehdä. Joten kokkipuolen valitsemisessa tuli tavallaan kaksi kärpästä samalla iskulla. Elosella ne tykkäs musta niin kovin, että menen suorittamaan sinne joulunjälkeisen lounasruokien valmistumiseen liittyvän harjoittelujakson, sekä mahdolliset kesätyöt odottavat ensi kesänä, kukapa tietää!

Eilen meille tuli Aksun kanssa täyteen 1v ja 2kk. Se toisaalta tuntuu niin lyhyelle ajalle, mutta toisaalta taas ikuisuudelta, mutta en valita. Olen onnellisempi, kuin koskaan ja toivotaan onnen jatkuvan<3 Kävinpä siis meidän kuukausipäivän kunniaksi palkitsemassa (kiduttamassa) itseäni, Jyväskylän harjun portailla, porrastreenillä. Huh, kyllä meinasi kuolema korjata minut pois sen jälkeen, jalat oli kuin kanget.

 

 

 

Ollaan käyty myös katsomassa viimepäivien aikana meille uutta asuntoakin, mutta eipä ole löytynyt. Kolme näyttöä ollaan keretty jo koluta, sekä monen monet nettisivut lävitse, no kyllä se vielä tärppää kunhan jaksaa odottaa, niin odotus palkitaan!

 

 

 

 

 

 Näin surkealaatuiset kuvat pitäisi lailla kieltää bloggailussa, mutta halusin esitellä teille asuja vime päiviltä, surkeasta laadusta huolimatta. Mun käsi väpättää, kun masto tuulessa, välillä kun yritän ottaa näitä kuvia, eikä tuo puhelimenlaatu ainakaan paranna asiaa. Puhelin on vaan niin näppärästi aina mukana.

 

 Aksu on töissä ja mä yksikseni täällä nyt mietin mitähän nurkkaa puunaisin vielä, koska imuroitu on, tavarat järjestelty, pöydät pyyhditty, kyllästyttää tää odotteleminen, että pakko keksiä jotakin tekemistä ajankuluksi.

 

 

 

Syksyn toivehankinnat

Ihanaa, kerrankin sunnuntai ei masenna niin paljoa kuin yleensä, koska huominen vapaapäivä lämmittää mun mieltä niin paljon. Tiedän että kello ei soi liian aikaisin, eikä torkkua tarvitse painaa kymmenen kertaa, ja olla mieli maassa kokopäivän koska taas viikko edessä ennen viikonloppua. Tiistaikin tuntuu aina paljon paremmalta, kuin maanantai, koska tuntuu että viikonloppu on jo melkein käsillä, vaikka onkin tiistai? Minä ja minun outo ajattelutapani, mutta niin se vain on. Tänään ajattelin katsoa myöhemmin BB:n talk show:n ja ehkäpä Blondin koston! Tallentava digiboksi on kyllä loistokeksintö, hattua nostan sille joka sen keksinyt on!

Nyt kuitenkin ajattelin tehdä tälläisen postauksen, että mitä mun tekis mieli ostaa syksyn tullessa.


1. Ensimmäisenä mun haluamallani listalla olis hankkia NAHKAHOUSUT! Kyllä, kuulitte aivan oikein, monien mielestä nahkahousut on hirveintä mitä on keksitty ja ne antaa ihmisestä halvan vaikutelman. Toiset taas osaa kantaa niitä ylpeydellä ja yhdistää mitä makeimpiin asukokonaisuuksiin. Mulla itseasiassa oli tälläset keväällä! Tai melkein, ostin ne ginasta eli ne oli takaa aivan tavalliset mustat farkut, mutta etupuolet oli täysin nahkaiset. Taino tekonahkaa, mutta kuitenkin! Ne oli niin päheet ja ihanat, mun yhet lemppareista. Mutta sitten ne tahto mennä polvesta rikki, ja jäi kaapin perälle, ja nyt ne onkin aivan liian isot. Ne oli kokoa mitä ostin keväällä niin 29 ja nyt vähän aikaa sitten ostin koon 25 kokoset farkut, jotka on jo nyt löystynyt käytössä. Vaikea löytää mistään enää 24 koon farkkuja. Mulle farkut pitää olla napakat, ärsyttää jos ne löröttää joka puolelta.

2. Mukavat ja käytännölliset kengät tähän syksyyn. Oon oikeasti hirmuinen kengäfriikki ja saatan ostella hurjat määrät kenkiä, ja käytän vaan muutamia? Nytkin mulla on kaappi pullollaan kenkiä niin saappaita, nilkkureita, korkokengiä sun muuta, mutta pidän vaan muutamia. Koulumatkoja ja muita pitempiä matkoja on vaan niin kurja kävellä kengillä jossa on suuremmat korot kuin mitä koulumatkani on, eivaan! mut ymmärrätte pointin varmaan. Olis hakusessa hyvännäköset ja käytännölliset kengät, mutta silti voi haaveilla niistä ihanista upeuksista, joissa korkoakin on. Koska kenkiähän ei voi naisella olla koskaan liikaa vai mitä?

 

 

 

3. Joku ihana bleiseri!

 

 

Kuvat: Googlesta.

 

Mitä teidän syksyn toivehankintoihinne kuuluu?

Lyhyt viikonloppu

Mulla on ollut nyt todella lyhyt viikonloppu, mutta onneksi sentään hetken olen saanut huilahtaa. Mulla oli maanantaista, eiliseen päivään asti töitä, eli 6 päivää putkeen. Puuduttavaa välillä, kuin ei ole tottunut sellaiseen, päivät on 7-8 tuntia, ja välillä aamulla kellon soidessa tekisi mieli heittää se seinään ja unohtaa, että pitää nousta. Onneksi mulla kuitenkin on aika vaihtelevat työvuorot, eli viime viikollakin oli iltavuoroja, joten ei ongelmaa tai pelkoa, että nukkuisin pommiin tai olisin älyttömän väsynyt. Huomenna menen kahdeksaan, mutta torstaihin asti muuten minulla on iltaa, eikä tarvitse kuin mennä vasta 13 töihin, huh. Perjantaina pääsenkin onneksi jo päivällä pois, ja seuraavan kerran tarvitsee mennä tiistaina vasta iltavuoroon, eli "miniloma" tavallaan tiedossa. Nyt viikonlopulta mulla ei kuitenkaan ole mitään kummempia kuvia, mutta kerron tapahtumia viime viikon kulusta.

Sotkunuttura ja illat poikaystävän paita päällä tuntuu rennoilta!

Olen itse tuon paidan muuten Aksulle ostanut, ehkä vähän oma lehmä ojassa, ja siksi sitä välillä lainailen.

 

Kokkaava mies on parasta<3

 

Aksu teki ruokaa, olin niin yllättynyt että piti ottaa kuva! Kermaista pyttipannua ja paistettuja kanamunia, ooh. Eivaan, ei tämä niin suuri ihme ole, mutta kumminkin kivaa vaihtelua sille, kuin että minä siellä keittiössä useammin häärään.

 

 

Minun ajatukseni

    Mulla on paljon mielipiteitä ja asioita mitä rakastan ja mitä vihaan yli kaiken. Ajattelin jakaa teille tänne nyt muutaman, ja muistakaa. Nämä ovat minun mielipiteeni, teillä on omanne, ettei joku anonyymina tule huutelemaan mitään typeryksiä.


1. Rakastan lapsia yli kaiken! Pienet lapset varsinkin, en tiedä mitä tekisin välillä tai miten päin olisin, kun näen vauvoja, tai sellaisia ihan pieniä lapsia kuitenkin jossain. Työharjottelussa olen yhtä hymyä, ja tekisi mieli puhua niille pehmoja. Kadulla tai missä ikinä, tykkään hymyillä niille tosi paljon, ja ne on niin viattomia ja tietämättömiä maailman vaaroista ja ongelmista. Ne iloitsee pienistä asioista, ja niiden suurin itkun aihe on suurinpiirtein nälkä. Toiseen äärilaitaan taas mennään lapset siinä iässä, että heillä on tarve esittää. En pidä sellaisista lapsista jotka yrittävät olla liian pikkuvanhoja, kovistelevat aina muita, tai luulevat olevansa muiden yläpuolella ja parempia, kuin toiset. Se ei ole enää suloista, ja mun päässä alkaa kiehumaan, kun sellaisia lapsia nään.En ymmärrä myöskään, että varsinkin kaupungeissa jopa 10- vuotitaita lapsia voi hyvinkin nähdä tupakka suussa tai nuuska ylähuulessa. Miksette te vain voisi olla lapsia ja aikuistua ajallaan? Pienet lapset ovat siitä hyviä, etteivät he osaa kiroilla, sanoa toiselle pahasti, saatika valittaa mistään turhasta. Ne on vaan yhtä hymyä yleisesti ottaen ja heillä on kaikki mahdollisuudet edessään!

               

2. Pidän yksinolemisesta tietyn ajan kerrallaan, mutta öitäni en tykkää yksin viettää. Mua ahdistaa ja tuntuu etten saa unta, aika kuluu todella hitaasti, eikä ketään ole rapsuttamassa selästä tai silittämästä päässä. On niin turvaton olo. Näkee painajaisia.

3. Mulla on myös jonkunmoinen tai ainakin pienimuotoinen vihanhallintaongelma ja paniikinomaisia kohtauksia. Välillä kun mut saa todella suuttumaan, en vaan osaa laskea kymmeneen ja olla hiljaa. Mä saatan räjähtää, eikä se ole kaunista katseltavaa, kuin pää punaisena päästän suustani mitä kauheimpia asioita, mitä en edes tarkoita välttämättä. Ne vain tulee, osaan olla todella ivallinen törkeä, jos minut saa suuttumaan kunnolla. Toisinaan osaan kyllä vaan mököttää ja olla hiljaa tuntikausia, ja osoittaa mieltäni. Paniikinomaiset kohtaukset syntyvät silloin, kuin olen vaikka myöhässä jostakin. Alan hengittämään todella nopeasti, tuntuu että maailma kaatuu siihen paikkaan, minun ajatukseni ovat vain oikeita, enkä kuuntele ketään muuta siinä tilanteessa. Alan tärisemään, ja kyyneleet nousevat silmiini.

4. Mua ärsyttää semmoiset ihmiset keiden pitää olla joka asiasta AINA erimieltä, koskaan ei voi olla samaa mieltä, vaan heillä on aina oma parempi mielipide joka asiaan, vaikkei se olisi aina tottakaan. Mutta he eivät vaan anna periksi. Esimerkkinä jos joku on ylistänyt kuinka hyvää kahvia joikaan. Niin nämä ilmaisevat "Kahvi on turha keksintö. En ymmärrä mitä ihmiset siinä näkevät, eikä se ole edes hyvää. Liiallisesti nautittuna siitä voi olla haittavaikutuksia. Minä en ainakaan juo kahvia" Ymmärsittekö pointin? Jostain todella pienestäkin asiasta mistä joku on iloinen, niin jonkun pitää tulla pilaamaan se omalla, erinäkökulmallaan asiaan.

5. Haluaisin tosiystävän. Mulla on tällähetkellä semmosia mun poikaystävä ja äiti. Ne on ainoat ihmiset kenelle voin soittaa vaikka keskellä yötä jos mulla on jokin hätänä, sanoa ajattelematta, eikä ajatella mitä sanon. Voin suuttua heille tai suututtaa heidät ja tiedän aina saavani anteeksi. Niille kerron mun salaisuudet ja kaikki muutkin uutiset aina ensimmäisenä. Ei mulla mitään näitäkään vastaan ole, koska ei se määrä vaan laatu. Välillä vaan kaipaan semmosta tyttöjen keskeistä aikaakin, joiden kanssa voisi tehdä asioita mitä ei poiikaystävän kanssa voi tehdä tai äidin. Tai kertoa asioita, mitä muutkuin tytöt eivät ymmärtäisi. On mulla ollut sellaisia, ne ei vain ole kestänyt. Välimatka, eri elämäntilanteet tai muut syyt ovat saaneet minut eristymään monestakin tälläisestä edellä mainitusta henkilöistä, ja enää heidän kanssaan vaan ei sitten voi olla enää niin läheinen. Ystävyyden ylläpitäminen kuitenkin vaatii aikaa ja tahtoa. Kavereita mulla kyllä riittää, se ei vaan ole sama asia. Ja jokainen joka omistaa tosiystävän, tietää tämän.

6. Mulla on oma koira. Se on suomenlapinkoira uros Luca. 4 vuotta se on ja se on maailman suloisin. Mulla on aivan tajuton ikävä sitä kaikki viikot kun se asustaa mun porukoiden luona, koska Jyväskylässä en voi sitä pitää. Se kärsisi, ja sillä olisi myös ikävä muita sen laumanjäseniä keihin se on jo tottunut, jos veisin sen pieneen kämppäämme, olemaan päivät yksikseen. Täällä sen on hyvä olla, ja ikävän kestän, kun tiedän että sillä ei missään maailmassa voisi olla parempaa paikkaa olla. Laumalla tarkoitin siis muita perheenjäseniä, koska Lucassa on paimensukuisen koiran vikaa, joten se vartioi meidän perhettä tarkkaan, eikä päästä ketään tuntematonta meidän lähelle, ilman että se saa itse ensi " tarkistaa tilanteen" välillä se on rankkaa, kun sisälle ei voi tulla kuka vain, ilman että Lucaan on tottunut, mutta se on Lucan elämäntapa, se kuuluu sen luonteeseen, sille ei voi kukaan mitään. Ja kun koiraa otettiin, tiedettiin että uros halutaan, vaikka narttua suositeltiin ensimmäiseksi koiraksi sen helppouden vuoksi. Me haluttiin ottaa riski, eikä se suuremmin ole kaduttanut. Välillä, varsinkin kun Luca oli pentu oli päiviä, ettei kymmeneen lasku riittänyt, vaan tarvittiin tiukkaa kuria. Mutta koiralla täytyy kuitenkin olla luonnetta, olen sitä mieltä. Ei ne ole tarkoitettu koristeiksi, vaan perheenjäseniksi, ja jokainen on erinlainen.


7. Rakastan olla kotona, eikä mulla ikinä ole oikeastaan edes tylsää kotona, tarkoitan varskinkin kotona täällä perheeni kanssa. Monet valittavat aina usein, että kuinka ei jaksaisi vain olla kotona, ja käyvät siellä tyyliin nukkumassa, syömässä ja kääntymässä. Mä taas rakastan. Vaikka kesä on parasta aikaa, pidän syksystäkin. Ihana käydä saunassa, olla kotona villasukat jalassa, laittaa kynttilöitä talo täyteen palamaan, ja alkaa katsomaan vaikka jotain hömppäleffaa. Kuin mennä rilluttelemaan joka ilta tai ainakin viikonloppu jonnekkin.

8. Oon tosi pihi ihminen joissakin asioissa, siis aivan uskomaton. Mutta sitten joissakin asioissa annan itselleni luvan törsäillä? Mutta mun pitää aina tietää tarkkaan paljonko mulla on tilillä rahaa, tai paljonko käteistä. Mulla on oltava rahaa aina, pahanpäivänkin varalle. En ikinä törsäile mihinkään kaikkea rahaani niin, että sitkuttelisin aina tilillä ilman senttiäkään. Pihiys on joissakin asioissa hyvä, mutta kyllä mua toisinaan välillä ärsyttääkin tää, kun lasken ja mietiskelen aina liikaakin.Pitäis joskus vaan osata miettiä, että kerran sitä vaan eletään, eikä niitä rahoja sitten saa mukaansa tuonne kun aika on mennä pois.

9. Sitten taas mussa on kakspuolta siivouksen suhteen. Toisinaan annan tavaroiden olla levällään ja jättää sikseen, toisinaan taas nipotan joka pikkuasiastakin ja unohduksesta jos tavara ei osu oikealle paikalleen. Kotona vanhempieni luona otan yleensä rennommin, annan äidin siivota ja tavarat saattaa olla missä sattuu. Sitten minun ja Aksun asunnossa saatan saada hepulit jos tiskit on tiskaamatta, kun ne on luvattu tiskata, tai vaatteita löytyy suihkuun mentäessä olohuoneesta suihkuun asti joka kohdasta.

10.Romantiikka. Vihasin ennen kaikkia yltiö siirappista, ja olin varma ettei musta ikinä tulisi sellaista lässyttäjää, enkä kestäisi kenenkään seuraa 24/7. Mutta ei. Väärässä olin, oon täysin pehmennyt nyt tän seurustelun myötä, eikä mun entiset ajatukset ole enää samanlaisia. On ihana kun on joku kenelle keksiä lempinimiä, kenelle kertoa vaikka joka päivä kuinka paljon rakastaa, suukotella, halailla. Oon yhtä hymyä, kun pelkästään kirjotan tätä tekstiäkin. Meillä on monia omituisia yhteisiä tapojakin, on lempinimet, omat insidevitsit, ruksautetaan JOKA ilta toistemme varpaat ennennukkumaan menoa, ja Aksu silittää mut uneen. Se on rakkautta se. Mutta vieläkään en kuitenkaan ole lämmennyt ajatukselle, että mua kosittaisiin jossain hienossa ravintolassa viulujen soittojen äärellä, sormus piilotettuna kakkupalaan, hyi ei. Oon sanonutkin, että romanttisin ja parhain tapa kosia mua olisi joku aivan erinlainen, tai sitten tuiku tavallinen. Esim. Mua ei haittais yhtään jos mua kosittaisiin vaikka saunanlauteilla jos sitä todella tarkoitettaisiin, ja olisi suunniteltu ettei se olisi vain joku pila! Tai metsäretkellä kera nuotion. Tai kun olen tullut suihkusta ja toinen odottaisi siellä polvistuneena maassa, kuin kuivatan hiuksia. Mulle tärkeintä on se, että ihminen tarkoittaa sitä todella, ja on se ihminen ketä rakastan enemmän kuin mitään ja haluan luoda yhteisen tulevaisuuden. Näitä asioita ei voi saavuttaa, kynttiläillallisella, viulunsoitolla tai muulla. Tärkeintä että siinä hetkessä on ne kaksi ihmistä jotka todella ovat tosissan, ei ajalla tai paikalla siis ole väliä.