Voittajaolo

Huh , taas on selvitty yhdestä flunssasta. En oo melkein koskaan kipeänä, ja monet mun tuttavat ja läheiset tän tietääkin. Harvoin tarvitsee siis koulusta ottaa vapaata sairastapauksien vuoksi. Onhan mulla toki joka vuotista nuhaa ja kurkkukipuja, ympärivuotta mutta ei sen pahempaa. No tiistai iltana se iski kuin salama, mun olo huononi ihan tunneissa ja yöllä en saanut nukuttua kuin puolen tunnin pätkiä. Ei kiitos enää, ei ainakaan seuraavaan kahteen vuoteen. Koska yleensä mulla tulee aina kahden vuoden välein, en tiedä mistä tämä johtuu. 41 tuntia sängyssä maaten ja sen jälkeinen ulkoilman haistelu oli mulle kuin lottovoitto, varsinkin kun kelit on ollut rakastelemisen arvoisia, kesä tulee! Tänään näin mun ihanaa ystävää Hennaa pitkästä aikaa, ihana oli vaihtaa kuulumisia. Nään mun Ortodoksiystäviä enää niin harvoin, että nautin joka hetkestä jonka saan viettää heidän kanssaan. Ja niille voin puhua juuri niistä, mistä muille ei voi. Uskonto yhdistää.

                     
                 Niin kaunista! Käytiin eilen satamassa pyörähtämässä, kun mun olo oli jo paranemaan päin.
Olen nähnyt muutamia jo vetelevän keskustan alueella päiväasikaan t-paitasillaan, huippua! kesäfiilis vaan nousee, vaikka itse en vielä teepaitasillani tuolla tarkenisi kuitenkaan.

PS. Me saatiin asunto, aivan unelma asunto meille niin huippua! Vihdoin päästään muuttamaan isompaan. Aivan miltei uuteen, saunalliseen kaksioon, jossa makuuhuoneesta parveke. Luksusta. Elämä hymyilee! 1.5 päästään muuttamaan sinne! Asuntopostausta luvassa sitten myöhemmin, kunhan ollaan kunnolla päästy muuttamaan ja asettumaan sinne. Sekä saatu se meidän näköiseksi. Ostoslistalla on sohvaa, mattoja, verhoja huhhuh!

Kevättä ilmassa

Kevät tulee ihan hurjaa vauhtia. Musta on ainakin aivan ihanaa, ettei miltei missään ole enää lunta. Toivotaan vaan ettei tulisi takapakkia ja se karmea takatalvi ja pyyhkisi tämän kevään tunteen pois. Pienenä muistan, kun kesää odotti aina kuin kuuta nousevaa, ja kevät tuntui niin pitkälle, kuin aika ei liikkuisi ollenkaan. Ja nyt taas tuntuu, että mihin nämä kaikki kuukaudet oikein häviääkään. Pienenä tosin oli helppoa, kun ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään, että selviää aamuisin kouluun ja jaksaa sinnitellä siellä muutaman tunnin ja maanantaina toivoi jo kumpa olisi tiistai ja edes hieman lähempänä viikonloppua. Nyt vanhempana tuntuu ettei aina viikko riitä edes mihinkään. Kauhea stressi välillä koulun kanssa. Työharjoittelua, kurssivalintoja, kokeita sun muuta! Ja kuka sanoi, että amis on helppoa, siinä teille lukiolaiset. Yhtä pahaa raatamista kuin lukiossa, ellei pahempaa. Me nimittäin sekä opiskellaan, että tehdään fyysistä työtäkin. Että ei, siellä ei tosiaan aina pääse helpolla. Mutta sen puoleen ammattipuolesta tykkään ,koska kuitenkin melkein kaikki kurssit saa valita miltei itse oman jaksamisen ja mielenkiintojen mukaan. Ja huomenna minulla on ensimmäinen autokoulun tunti ja työtkin pikkuhiljaa alkavat joista kerron kohta hieman lisää. Eli paljon on kaikkea keväällä tehtävää, ja hulinaa varmasti riittää.


Mutta kuten äsken jo mainitsin, niin perjantaina sain tiedon, että sain töitä nyt varmasti, kuten jo aiemmassa postauksessa mainitsinkin! Teen tässä kevään mittaan satunnaisia vuoroja ja kesällä sitten enemmän kesätöiden ohella samassa paikassa. Ja tämä tietää rahaa, joka on loisto juttu munlaiselle pihiyden perikuvalle, joten nyt kun saan omia tuloja, ehkäpä joskus rohkenen niistä jotain itseenikin satsaamaan, enkä pidä niitä koristeena tililläni pyörimässä.


Suurin ilo tästä varmaan on myös se, että olen varmaan koko syksyn puhunut että etsimme isompaa asuntoa. No nyt on ollut hiljaisempaa alkuvuoden puolella, koska ei yksinkertaisesti vain ollut aikaa etsiä työharjoittelun ja Aksun töiden takia, koska molemmilla oli kokoajan niin kiirre. No nyt voin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni enemmän, ja etsiä todella sitä uutta ihanaa isompaa asuntoa meille, vihdoin kun tiedän että pystyn itsekkin kustantamaan osan asumiskuluista huoletta. Olen vain niin nirsona ollut liikenteessä etsimässä ja katselemassa asuntoja, että vähän pitäisi ehkä karsiakkin kriteereistä. Haluaisin kuitenkin edelleen asunnon, joka tuntuisi kodilta, heti siellä käytyään ja päässäni alkaisi pyöriä miljoona eri ajatusta kuinka siellä voisin sisustaa ja saada siitä enemmän meidän näköisen kodin. Tämän hetkisessä asunnossamme ei ole miltei muita kuin minun tavaroitani, ja Aksulla lähinnä vaatteita ja jotain astioita, koska ei sinne yksinkertaisesti vaan ole mahtunut. Nyt siis asuntokiikarit päähän, ja todella etsimään!

           
             
Tässä muutama kuva eiliseltä, mutta nyt me lähdetään koirien kanssa lenkkeilemään!