Helsinki reissua

Aiemmin mainitsin lähtevämme reissuun, ja sinneppä me suuntasimmekin torstai aamuna. Nimittäin nämä landejuntit lähti suurille kylilöille, eli Helsinkiin! Jyväskylää ei kyllä voi mitenkään kutsua edes kaupungiksi Helsingin rinnalla, tuntuu ettei se edes kunnon kaupunki ole, koska Helsingissä niitä ihmisiä oikeasti riitti, kuin muurahaisia, eikä kaupungin meno ja hälinä pysähtynyt koskaan. Haaveilenkin, että jossain vaiheessa voisin asua Helsingissä, vaikka loppuelämääni en siellä kuitenkaan haluaisi varmastikkkaan viettää, vaan rakentaa myöhemmin omakotitalon jonnekkin maalaiseudun rauhaan, niinkuin tämä kotipaikkakuntanikin Konnevedellä. Torstai aamuna kuitenkin lähdettiin reissuun Helsinkiin päin, ja siellä ensimmäinen pysäkkimme oli Cumulus hotelli Kaisaniemi, jota me etsittiin yli tunti! Navigaattori neuvoi meidät monesti väärin, ja oltiin ihan hukassa. Näin käy, kun ei käy usein pääkaupunkiseudulla! Tunti meni etsiä hotellia, ja kun viimein löydettiin, piti vielä etsiä 20 minuuttia parkkihallia, johon voimme auton jättää. Hieman turhauttavaa, kun ei meinannut millään löytyä, mutta tulipahan nähtyä kaupunkia ainakin samalla, ja erilaisia katuja. Hotellimme sijaitsi aivan keskustassa, joten sen puoleen se oli hyvä. Parkkihalli ja muutenkin kaikki olivat aika suolaisissa hinnoissa, mutta kerrankos sitä lähtee.

 

 

Meillä oli keskiviikkona siis vuosipäivä, jonka takia ajateltiin reissuunkin lähteä. Muru oli ostanut kuplivaa, ja pitihän meidän kilistellä ja maistella sitä juhlamme kunniaksi.

 

 

Illalla hotellille päästyämme ja hetken kaupungilla kierreltyämme, lähdettiin illalla ulos syömään. Ja mikäpä muukaan, kuin tuttu ja turvallinen Amarillo!

Seuraavana aamuna herättiin hyvissä ajoin hotellin aamupalalle, koska se loppui jo 10. Kävimme syömässä ja menimme vielä hetkeksi jatkamaan unia, ennen huoneemme luovutusta. Kun huone oli luovutettu, oli meillä vielä parkkiaikaa jäljellä, joten lähdettiin kiertelemään kaupungille. Hetken kierreltyämme, päätettiin etsiä se kuuluisa "Salkkarikatu" eli Huvilakatu 23 todellisessa elämässä, ja saimme turistioppailta kartan mukaamme, jonka avulla sinne loppujenlopuksi osasimmekin! Hassua, miten se tuntuikaan hauskalta olla siellä. Niin kauan salkkareita seuranneena, pääsi ihan fiiilikseen mukaan, kun kävi paikan päällä oikeasti katsomassa sitä paikkaa.

 

 

 

 

Tämän jälkeen lähdimme Aksun siskon miesystävän luo roudaamaan hänen tatuointitarvikkeitaan, hänen työpaikalleen. Ja jäimmekin sinne sitten toiseksi yöksi.

Lauantaina poikkesimme vielä ihan ydinkeskustassa käymään, ja suuntasimme Helsingin ortodoksiseen kirkkoon.

 

Aivan lähellä oli tämä ihana silta, vitsit. Olisi pitänyt olla oma lukko mukana!

 

 

 

Jonka jälkeen lähdimmekin kotia päin, ja pienet tuliaiset piti käydä ostamassa matkan varrelta! Illalla kävimme vielä kaverimme 20- vuotis juhlissa, mutta viivyimme vain hetken ja lähdimmekin sitten jo pois.