lauantai 11. tammikuuta 2014

Maailman surkein

Blogin pitäjä olen ehkä mä. Mulla ei ole nimittäin ollut aikaa kirjoittaa tänne oikein mitään (eipä) eli mulla on ollut varmaan vaan niin tylsä elämä, pakko myöntää ettei ole ollut edes viitseliäisyyttä kirjoittaa. No mutta joulu oli ja meni aivan liian nopeaan, siinä samassa myös lomakin. Olisin voinut jatkaa lomailu vielä hollin, mutta ei auta kun arjen askareet kutsuvat jo ovella. Toinen päivä minulla alkoikin työharjottelu, ja siellä mennään nyt helmikuun loppuun asti. Sen jälkeen vielä parin jakson rutistus ja kesä onkin jo käsillä.

Olin aiemmin kirjoittelemassa tänne joulupostausta sekä uudenvuoden tapahtumia, mutta kone simahti kesken, eikä tullut sitten enää luonnoksista jatkettua kyseisen postauksen tapahtumia kertoakseen teille. Eikä mulla enää ole fiiliksiäkään. Tietyt  asiat ovat muuttuneet huomattavasti niiden tapahtumien jälkeen, vaikka sitä ei tunnu olevan kun kohta vasta muutama viikko. Harmillisesti uskon ihmisistä ensinnä vain pelkkää hyvää, ja sitten saankin hyvätahtoisuudestani roppakaupalla takaisin pakkia. Nyt tarkkana jatkossa, enää päästän lähelleni vain ne ihmiset keiden tiedän pysyvän mun rinnalla ja joihin luotto pysyy. Ja kuten tatuointinikin mua niskassani koristaa sanoin " faith" on mulla vielä kuitenkin usko matkassa. En anna enää ihmisten yrittää lannistaa mua, tästä alkaa taas uusi vaihe ja yritän pitää ovet avoinna uusille ihmisille ja tuttavuuksille, pitäen kuitenkin silmieni värin vihreänä, enkä enää kajoa sinisilmäisyyteen.


Tänään päätettiin Aksun kanssa pitää päivä, jolloin tehdään asioita misä me molemmat tykätään ja omistaa tämä meille. Käytiin aiemmin jo koirien kanssa lenkillä ja tutulla laavulla paistamassa makkaraa nuotiotulen kera. Myöhemmin saunaa,  hyvää ruokaa, ja leffaa ja anoppilassa käyntiä puolin ja toisin! Pitäkää ihmiset kiinni niistä ihmisistä ketkä teille todella on tärkeitä. Mä olen menettänyt muutaman hyvän ystävän välimatkan tai muun takia, joita kadun syvästi ja "tuhlannut" aikaani turhanpäiväisiin tuttavuuksiin, joista en ole saanut sitten loppujenlopuksi mitään irti. Perhe, ystävät, ja vaikkapa se oma rakas. Ne on elämän rikkauksia mitä ei rahalla saa.


Mutta hyvää alkanutta vuotta kaikille ja tsemppiä vuodelle 2014!


 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti