Oon huomannu viimeaikoina, kuinka ihmiset muuttuu. Kuinka sinisilmäisiä jotkut ovat, mutta mä en puutu. En enää anna varoituksen sanoja, vaan annan niiden oppia kantapään kautta. Mua on jo pitemmän aikaa ahistanut olla Jyväskylässä, haluaisin sieltä niin paljon pois, koska siellä ei ole mulle oikeasti mitään. Asutaan Aksun kanssa yhdessä, ja jos se on iltavuorossa niin oon aina yksin, koska mulla ei ole siellä ketään muita ihmisiä ympärillä. Onnen kukkuloilla, kun aina ihana päästä viikonloppuisin käymään kotona, täällä missä on perhe ja tuttu ympäristö missä on kasvanut koko elämänsä. Koulu onneksi ei enää mulla kestä kauaa,joten toivottavasti pääsisi jossain vaiheessa muuttamaan Jyväskylästä pois, vaihtamaan maisemaa ja alottamaan jossain vaiheessa ihan alusta. Jossain missä tietyt asiat menneisyydestä ei enää muistuta. Jatkuvat ravaamiset terkkarilla onneksi ovat saaneet nyt päätöksen ainakin joksikin aikaa, mä olen niin ylpeä itsestäni. Mä onnistuin, tai olen ainakin lähempänä onnistumista ja terveempää elämää! Oon kertonutkin olevani erittäin pihi ihminen, joka varmaan jollain tapaa heijastuu siihen, että mut saa onnelliseksi myös erittäin pienillä asioilla. Mun tavotteet elämässä tällähetkellä on saada käytyä koulu kunnolla loppuun, vaikka se ei mikään mun kutsumisammatti olekkaan, mutta mä en lopeta. Muuttaa jossain vaiheessa eri kaupunkiin/paikkakunnalle ja pysyä terveenä, sekä onnellisena. Saada lapsia. Yksi mistä niin paljon haaveilen, on että saisin jossain elämänvaiheessa tehdä musiikkia, ei välttämättä kokopäivä työnä ,mutta edes jonkinmoisena harrastusmuotona tai "sivubisneksenä". Mussa sisäisesti asuu joku pieni hippi ehkä, mutta rakastan liikkua ja olla luonnon lähellä ja saan sieltä parhaat inspiraatio pläjäykset yleensä! Olen kirjoitellut muutamien vuosien aikana biisin sanoituksia, ja osan sanoituksista olen antanut ottaa erään paikallisen bändin käyttöön. Unelmat on toteutettavissa, jos niiden eteen tekee töitä. Ja haaveilu on kaunista ja pitää elossa.
Viime aikoina ei ole mitään ihmeellistä tapahtunut, viime viikonloppukin meni rauhallisissa merkeissä kotona, kodassa nauttien tulen roihutessa ja kynttilöiden palaessa. Saunomista
unohtamatta!
Vuoden ensimmäiset glögit!
Tää viikonloppu taitaakin mennä samoissa merkeissä, ellei jotain ilmaannu. Mietin kuinka päheetä olis ollu järjestää jotkut halloween kekkerit ja pukeutua teeman mukaisesti hyvällä porukalla.
Go Vilma, sä oot sitkee tyttö <3 !!
VastaaPoistaTästä kai alkaa sitten ne kuuluisat paremmat ajat jotden tarpeessa oot varmaan ollut sinäkin. <3
Joulukin tulee!! ja mites meiän pikkujoulut ;) ?
(oho olipas sekava kommentti mutta halusin ees jotain sanoa:) )
ja toi otsikko on kyllä melko totta !
Ihana Veera!<3 Kyllä ne alkaa, ei pidä lannistua. Alamäkiäkin pitää välillä käydä, että edessä on taas niitä ylämäkiä! Ja hyvä toisaalta, että mun ympäriltä tietyt ihmiset on hävinneet ketä pidin ystävinä, koska vaikka on kurjaa ettei enää niin paljon ole, mutta mun on helpompi tavallaan nyt, kun kuunnella piikiteleviä kommentteja aina esim mun ulkonäöstä tai ulkomuodoista. Me ollaan molemmat vahvoja, ja omataan rohkeat mielipiteet<3 Monista ei ole siihen. Ne pikkujoulut olis niiin cooool, pitäs oikeesti järkkäää! Ja hih, ei se mitään. Kivakun joku kommentoi! :) ja todellakin, otsikko on niin totta
Poistaapua en oo muistanu vastata tähän mutta niimpä ! Pikkuhiljaa sitä vaan alkaa huomata että kenen kanssa on vaa ollu jonku pinnallisen asian takia, että sais hyväksyntää tai jonkilaista suosioo mutta sitte huomaaki ettei sillä ollu mitään valiä eikä ollukkaa sitte onnellinen niitten ihmisten kans! Me ollaan kyllä parhaita :) ! <3
Poista