Juhannustaikaa ja onnellisuutta

Juhannus on kyllä ihana juhla, siinä on jotain semmoista huumaa mitä odottaa, samoinkuin joulussa. Sitten on kaikenlaisia hauskoja juttuja ja kertomuksia mitä juhannuksena pitäisi aina tehdä. Itse en kuitenkaan juoksennellut alasti pellolla ja kerännyt kukkia, ei en. Ehkä ensivuonna!

Juhannusaatto alkoi hyvin nukuttujen unien myötä. Harmikseni poikaystäväni joutui lähteä päivystykseen, käyttämään hänen siskon miesystäväänsä. Onneksi päivystyksessä ei ollut paljon muita loukkaantuneita, joten sieltä pääsivät jo aika piankin pois juhannuksen viettoon. Menimme alkuillaksi poikaystäväni suvun mökille, jonne tuli myös pari meidän kaveria mukaan. Syötiin, juotiin, nautittiin, heitettiin tikkaa ja sun muuta mukavaa! Jossain vaiheessa keksittiin lähteä kalalle, minä ainoana tyttönä, koko muu vene täynnä miehiä tyydyin kalastamisen sijaan ihailemaan vaan maisemia. Rauhassa kalastellessa, mun appiukko päätti tehdä meille källin. Siellä hän ajeli vesiskootterilla ja me pahaa aavistamattomina kalasteltiin. Hetken päästä hän kurvaa aivan viereen ja koko vene porukka kastui läpimäräksi aaltojen myötä. Harmikseni minulla oli puhelin juuri sillähetkellä kädessä, ja sekin kastui. Onneksi hiustenkuivaaja ja pieni kuivattelu muutenkin auttoi asiaa, eikä puhelin mennytkään rikki. Kosketusnäytöissä on vaan se pirullinen puoli, ettei niitä suositeltaisi pitää edes pienellä vesisateella lenkillä, ettei kosteusindeksi menisi punaiselle. No tästä selvittiin onneksi säikähdyksellä.

                                                                                      <3

 

Tietysti vielä ennen lähtöämme muihin karkeloihin, piti jäädä katsomaan se perinteinen kokko.

 

 

 

 

Kun oltiin kastuttu aivan märiksi, päätettiin läheä sitten ajamaan vesiskootterilla kerta oltiin jo valmiiksi märkiä ja se on aivan huippua! Näky oli varmaan hauska, ja koko järvi varmaan raikasi, kun huusin onnesta ja vauhdinhuumasta. Harmi siitä vaan ei ole kuvaa.

 

 

 

Juhannusaaton ilta jatkuikin hieman railakkaimmissa merkeissä, tuli paljuiltua ja nähtyä kavereitakin.

 

 

Aamuyön tunteina, kun aurinkokin alkoi jo nousta lähdimme poikaystäväni kanssa kävelemään meille päin. Matkaa oli jokunen matka, mutta mikäs sen parempaa kävellä kesäilmassa ilman kiirrettä.

 

 

 

Ja tiedättekö mikä on parasta maalla? Matkallamme ei näkynyt auton autoa, joten päätimme pysähtyä kuvailemaan keskelle autotietä ja ihailemaan nousevaa aurinkoa. Elämän pienet ilot on niitä parhaita.

 

 

 

 

Mun laukku painoi ihan mahdottomia, mihin nainen tarvitsee niin paljon tavaraa?! Kysyn vaan.

Joten murunen tarjoutui kantamaan mun laukkua koko matkan, kun olin ihan nuut.

Oon ehkä vähän onnellinen. Okei enemmänkin. Mulla on maailman paras poikaystävä<3

 

 

 

 

      Lauantaista mulla ei ole oikein mitään sanottavaa, tai olisikin, mutta parempi välillä vaieta.Kuviakaan ei kertynyt siis. Tiedättekö vaan sen tunteen, kun ihmettelee, että kaikkia ja kaikenlaisia se leipä elättääkin. Moraalittomat ihmiset menkää pois, olen niin vihainen. Mulla kiehuu yli, kun nään miten toiset yrittää aina varattuja, maailma on pullollaan miehiä ja naisia, ei tarvitse kajota toisen omaan.

             Muuten ihana juhannus, elämä on oikeastaan aika kivaa, kun ajattelee enemmän niitä positiivisia asioita ja mitä sinulla jo on. Kuin keskittyy negatiivisiin ja antaa kusipäitten pilata päivän.